Vinha

Ruutin serkkutyttö Vinha tuli lauman jatkoksi kesällä 2018. 

Vinhan emä Kaikenriistan Nelli oli minulle entuudestaan tuttu. Nellillä on näyttelystä SERT ja kokeesta AVO2, lisäksi olen Nellin sisaruksista kaksi nähnyt itse metsässä ja suku on muutenkin itselle tuttu ja mieluinen. Vinhan isään Ensilumen Tutkaan kävin tutustumassa ennen pentujen syntymää ja mukava uroshan se oli. Tutkalla on näyttelystä vara-SERT ja kokeesta AVO3, lisäksi sen lähisuvussa on lisää vakuuttavia koenäyttöjä.

Pentueeseen syntyi 6 pentua; 4 narttua ja 2 urosta. Kaikki kuusi olivat tasaisia ja hyvin värittyneitä, mitä nyt yksi oli muita selvästi vaaleampi. Muutaman visiitin jälkeen meille valikoitui juurikin tuo blondi ja niin Vinha kotiutui meille juhannuksen jälkeen. :)

Vinha on ollut pienestä asti rohkea ja ystävällinen sekä melko itsenäinen. Autoilua Vinha on inhonnut alusta asti ja pahoinvointia oli jonkun aikaa. Syksyn metsäreissuilla neiti sentään alkoi hiljalleen tottua autossa oloon ja alkoikin tulla jo vapaaehtoisesti kyytiin. Ensimmäiset lintukosketukset Vinha sai jahdin aloitusviikolla noin 5kk iässä ja ensimmäiset haukut sitten lokakuulla. Loppukautta kohti haukkuja alkoi tulla lisää ja haku kehittyi mukavasti. Ensimmäisen pudotuksen sain Vinhalle sen ollessa 1v 4kk ja pari kuukautta myöhemmin neiti haukkui ensimmäisen koetuloksensa.

Ulkomuodoltaan Vinha on kaunis ja ryhdikäs, ja saikin pari sertiä heti ensimmäisenä näyttelyvuonna, sekä varasertin Ruotsista. Kolmas serti tuli ensimmäisellä yrittämällä elokuussa 2020, kun koronan vuoksi päästiin koko vuoden aikana vain yhteen näyttelyyn! Ensimmäinen CACIB saatiin vihdoin keväällä 2023, kun niin monet KV-näyttelyt jäi välistä koronan ja muiden sattumusten takia.

Vinhalla on ollut vähän huonoa tuuria, kun se toisena syksynään alkoi ontumaan ja sitä kävi muutaman kerran pidempien metsäreissujen jälkeen. Etujalkoja tutkittiin parinkin ortopedin toimesta ja epäilynä oli lopulta alkava nivelrikko kyynärpäissä. Viralliset kuvat kuitenkin myöhemmin olivat sen osalta puhtaat ja vaiva ei sen jälkeen näyttänyt etenevän, eikä ontumista esiintynyt enää 3- ja 4-vuotissyksyinä. Reissut pidettiin kaiken varalta lyhyinä ja koirahierojalla pyritty käymään useammin, josko vaiva olisi alunperinkin ollut lihasperäistä. Haku jäi Vinhalla melko suppeaksi, mutta hyvin se linnut löytää, seuraa ja haukkuu.

5,5-vuotiaana Vinhan jalat alkoivat vaivata uudelleen ja valitettavasti lievää nivelrikkoa löytyi sitten molemmista kyynärpäistä. Sen jälkeen metsästelyt ovat jääneet hyvin vähiin ja pyritään huolehtimaan muutoin hyvästä peruskunnosta ja aktiivisesta, mukavasta elämästä. Pieniä metsäreissuja tehdään kuitenkin jatkossakin ja saatiinpa vielä samaisena syksynäkin lintu ammuttua hyvään haukkuun :)

Vinha oli alunperin yhteisomistuksessa ja sillä onkin yhdet pennut ystäväni nimiin. Vinha sai 4-vuotiaana kolme pentua keisarinleikkauksella ja niistä kasvoi rohkeita ja reippaita veijareita. Pari pentua jäi Oulun lähelle ja olen niitä tavannut usein ja esittänyt myös näyttelyissä, ja kolmas pennuista matkusti kauas Lounais-Suomeen, jossa on kunnostautunut pienpetokoirana jo nuoresta iästä huolimatta.