Piekko oli meidän perheen ensimmäinen koira ja siitä lähti innostus pohjanpystykorviin. Piekko oli hyvistä suvuista ja siihen aikaan melko harvinaisistakin muotovaliovanhemmista. Valitettavasti Piekolla itsellään oli alapurenta, joka on hylkäävä virhe näyttelyissä, ja myös pari hammaspuutosta Piekolla oli. Muuten se oli hienon tyyppinen, pieni (41cm ja 10kg) ja kompakti uros, ja kaikkien ihmisten ja koirien ystävä.

Piekko oli ensimmäiseksi koiraksi melko haastava tapaus itsepäisen "pystykorvan" luonteensa vuoksi, sillä se tykkäsi karkailla aina tilaisuuden tullen ja metsällä ei antanut kiinni ennen kuin oli riittävän väsynyt. Lyhyitä reissuja sen kanssa ei sitten voinutkaan tehdä ja metsästelyt jäi hyvin vähiin sen vuoksi. Piekko oli mahdottoman innokas oravakoira ja syttyi linnuille vasta myöhemmällä iällä, mutta alkoikin sitten pelata niille oikein hyvin, eli olisi vain nuorena tarvinut sopivan kimmokkeen linnuille, niin siitä olisi voinut tulla hyväkin koira. Piekon kanssa käytiin 10-vuotiaana ensimmäinen ja ainoa haukkukoe, koska olin silloin vihdoin varma, että koiran saa pois metsästä koe-erän jälkeen :D Koe jäi nollille, mutta Piekko sai 10 hakupistettä ja mikäli pyyt olisi hoksattu ottaa huomioon, niin kolmostulos olisi voinut olla lähellä.

Piekkoa käytettiin pari kertaa astutukseen purentaviasta huolimatta, koska uroksista oli tuohon aikaan pulaa. Aivan kelpo pentuja sieltä tulikin ja toisesta pentueesta saatiinkin Eetu meille itselle.

Piekko sairastui sydämen vajaatoimintaan 13-vuotiaana ja menehtyi siihen reilun vuoden myöhemmin.