Ruuti

4.6.2012 - 30.5.2025

Kun syksyllä 2011 selvisi, etten tule Mintalla pentuja koskaan teettämään, aloin katselemaan mielenkiintoisia yhdistelmiä sillä silmällä. Pitihän tuo pentu saada taas kasvamaan, kun Eetulla alkoi olla ikää. Ruutin emä Kaikenriistan Noki oli minulle tuttu jo pentuajoiltaan, olin sen esittänyt useassa näyttelyssä ja metsässäkin nähnyt. Nokilla on mitä hurmaavin luonne ja myös kilpailuissa se on pärjännyt, sillä pian pentueen jälkeen Nokista tuli FI MVA ja myöhemmin vielä FI KVA. Ruutin isä Koppeloperän Poju edustaa harvinaisia uroslinjoja ja on myös pärjännyt mukavasti näyttelyissä ja kokeissa, joista tuloksena 3 sertiä ja AVO2. Pojun kävin katsomassa livenä ennen pentueen syntymää.

Sain olla paikalla, kun pentueeseen syntyi viisi kaunista pentua; kolme urosta ja kaksi narttua. Ruuti syntyi ensimmäisenä ja oli värikkäin pennuista, ja minä iskin siihen heti silmäni. :) Vaikka valinta tuntui viikkojen mittaan välillä vaikealta pentujen tasaisuuden vuoksi, mieli ei kuitenkaan muuttunut ja näinpä Ruuti haettiin kotiin vajaa 8-viikkoisena.

Metsällä Ruutin ensimmäinen syksy oli lähinnä maastoon totuttelua, pentu kun oli niin pieni ja vielä melko mukavuudenhaluinen, mutta loppusyksyä kohti se alkoi kuitenkin irrota jo enemmän. Huippu tuuri meillä kuitenkin oli, kun sain Ruutille ensimmäisen pudotuksen ensimmäiseen haukkuun 4 kk iässä! Seuraavana syksynä Ruuti alkoi laajentaa hakuaan ja onkin ollut sen jälkeen melkoinen menijä. Toinen syksy meni haukkuja harjoitellessa (kokeesta kuitenkin AVO2) ja kolmannesta syksystä alkaen Ruutille tuli pudotuksia ja se toimi melko tasaisesti. Ruutin kanssa käytiin paljon kokeissa ja kahtena vuonna se haukkui tiensä SM-kisoihin ja viimein 7-vuotiaana saatiin myös kauan haaveiltu käyttövalion arvo! :)

Ruuti oli myös kiinnostunut vesilinnuista ja pienpedoista, ja sille saatiin saaliiksi yksi supikoira ja yksi näätä, muitakin työskentelyjä sillä niille oli. Nokka Ruutilla pelasi aina hyvin ja se onkin ollut meidän koirista kaikkein jälkivainuisin. Haaveilin alusta asti mejän kokeilemisesta sen kanssa, mutta olen itse liian laiska aloittamaan uutta työlästä harrastusta. :P

Ulkomuodoltaan Ruuti oli erittäin komea ja näyttävä uros, ja menestystä tulikin mukavasti. Kooltaan Ruuti oli kuitenkin turhan suuri omaan makuuni (säkä 46,5cm ja paino 13,5kg) ja välillä se vaikutti sijoituksiin myös kehissä. Ruutista tuli Suomen ja Ruotsin muotovalio syksyllä 2015, Norjan ja Pohjoismaiden muotovalio kesällä 2016 ja kesällä 2017 saatiin vielä pistää Kansainvälisen Muotovalion titteli hakuun!

Luonteeltaan Ruuti oli ihmisrakas ja haukkuherkkä, eikä oikein tykännyt muista koirista, uroksista varsinkaan. Kotioloissa Ruuti oli helppo ja nöyrä, ja sen kanssa oli helppo matkustaa ja touhuta kaikenlaista. Metsällä Ruuti oli sinnikäs ja työskenteli kyllä kiivaasti sillä riistalla, minkä perässä kulloinkin oli. Liikaherkkyys oli lintumetsällä sen pahin virhe aina, eikä se ainakaan vähentynyt, kun Ruuti sai peräti kolme metsoa aikoinaan itse kiinni.

Ruuti jäi metsähommista eläkkeelle jo 8-vuotiaana, kun alkoi oireilla toista takajalkaa, jossa epäiltiin osittaista ristisidevauriota ja myös polvet olivat vähän löystyneet. Olisihan ne jalat saattaneet kestääkin, mutta kaiken varalta alettiin viettää vain kotikoiran elämää, koska metsässä Ruutilla oli aina ollut niin kova meno päällä, ettei se muistanut itseään siellä varoa. 

10-vuotiaana Ruuti kastroitiin ja myöhemmin sillä todettiin nivelrikkoa kyynärpäissä, mikä näkyi hyppyhaluttomuutena ja lihasten jumiin menemisenä muussa kropassa. Myöhemmin kivut aiheuttivat myös outoja pelkotiloja, mutta lääkkeiden ja tukihoitojen avulla Ruuti pötki kuitenkin vielä pitkälle ja oli välillä kuin nuoret pojat. Viimeisenä keväänä näki kuitenkin, ettei hoidot enää tehonneet ja Ruutin vanha polvivaivakin alkoi taas vaivata, niin täytyi päästää papsu paremmille metsästysmaille muutamaa päivää vailla 13-vuotiaana.