2020 pähkinänkuoressa

Kirjoitellaanpa vihdoin vähän kuulumisia, kun en viime kevään sivujen julkaisun jälkeen ole muistanut niitä päivitellä ollenkaan. Tiiivistettynä 2020 oli aivan hirveä vuosi ja toivon, ettei sellaista tule enää toista. Laitetaan tähän alkuun kuitenkin nuo parit hyvät asiat ja sitten muu kooste...

Vuosi 2020 alkoi upeasti, kun pitkäaikainen haaveeni toteutui ja viimeinenkin tavoite Ruutin kanssa saavutettiin - neljäs LINT-1 tulos käytiin haukkumassa Lapualla asti ja komealla 81 pisteen suorituksella Ruutista tuli Suomen Käyttövalio ja näin ollen kaksoisvalio :) Maaliskuussa toteutui vielä yksi haave lisää, kun saatiin Ruutin hyvään työskentelyyn ensimmäinen näätä! Useampana talvena oltiin vähän käyty jälkiä katselemassa ja hyviä jäljestyksiä Ruutilla oli, mutta näätä veti aina pidemmän korren. Nyt saatiin kahtena peräkkäisenä päivänä näätä haukkuun, ensimmäisenä päivänä sitä ei saatu risukasasta ulos, mutta toisena päivänä pitkä uurastus palkittiin.

Minta täytti huhtikuussa 11 vuotta ja oli kesällä upeassa kunnossa - olisipa ollut mukava käydä vielä jokunen veteraanikehä, mutta kiitos koronan ei päästy näyttelyihin. Vinhan kanssa kerettiin käydä elokuussa yksi näyttely ja kolmas serti saatiin ensimmäisellä yrittämällä. Vinha olisi siis (parempaa) koetulosta vailla Suomen ja Ruotsin Muotovalio, mutta näillä näkymin kokeisiin ei enää päästä, niin haaveeksi jää valionarvot.

Noh sitten ne ikävät asiat. Meillä ei ole koirilla koskaan aiemmin ollut eläinlääkärin hoitoa vaativia mahatauteja, mutta viime vuonna vaivasi paha kierre, kun jokainen koira vuorollaan sairastui veriripuliin. Pitkiäkin aikoja oli välissä, että kaikki olivat terveenä ja siksi uusi sairastuminen tulikin aina yllätyksenä. Ensimmäisenä vapun tienoilla sairastui Ruuti ja luultiin sen jo parantuneen, kunnes tauti muutaman viikon päästä iski uudestaan pahempana ja Ruuti kävi jo hyvin heikossa hapessa. Ruutin kunto tippui ihan pohjiin ja paino tippui 13,7 kilosta 12 kiloon eli oli melko hurja pudotus. Kesä meni pitkälti toipuessa ja onneksi Ruuti kuntoutuikin jahtikauden alkuun hyvin.

Vinha sairastui keväällä myös lievästi, mutta sitten lokakuussa sille iski tauti kunnolla päälle. Marraskuussa puolestaan Ruuti sairastui uudelleen, mutta toipui lääkkeet saatuaan parissa päivässä. Kummallakin koiralla tautia edelsi tulehduskipulääkekuuri eli sehän voi jo itsessään aiheuttaa suolisto-ongelmia, saatika jos jotain vahinkoa oli mahassa jo valmiina.

Minta pysyi terveenä koko kevään ja syksyn, vaikka kaverit sairasteli vieressä. Kunnes sitten jouluaaton aattona Minta meni kipeäksi ja tauti iski aivan yllättäen. Jouluaatto meni eläinsairaalassa ja mummeli kävi todella heikossa kunnossa, mutta toipui onneksi sekin nopeasti nesteytyksen ja lääkkeiden ansiosta. Lääkärit ei ole osanneet auttaa syyn selvittämisessä eikä toistaiseksi ole tietoa aiheuttajasta, mitä nyt paria bakteeria on epäilty. Toivottavasti nämä vaivat ei enää uusi.

Jahtikausi meni ihan mukavasti muuten, koirat pelasivat, vaikka ilman saalista jäätiinkin. Ruutilla oli ensimmäisen kuukauden aikana huippu meno päällä ja sillä oli useita pitkiä haukkuja, joista olisi suonut pudotuksia, mutta emännän täytyy selkeästi käydä specsaversillä... Lokakuussa olikin Ruutin viimeinen kunnon metsäreissu, jonka aikana haukuttiin oravaa, lintuja ja näätää. Harmi vaan Ruuti alkoi ontua toista takajalkaansa ja syyksi selvisi polviluksaatio ja mahdollinen osittainen ristisidevamma. Ruuti loukkasi jalan ekan kerran kolme vuotta aiemmin, mutta ei ollut oireillut sen jälkeen, niin ei ole tietoa että onko vamma siitä hiljalleen kehittynyt vai onko kuluneena syksynä loukannut sen uudestaan. Päätin kuitenkin, että Ruutin metsästykset vapaana on nyt ohi, sillä jos ristiside katkeaa kokonaan, niin se on sitten siinä.. Toivottavasti kotikoiran elämää ja kytkettynä metsällä kulkemista kestää vielä useita vuosia.

Vinhalla puolestaan on ongelmia etujaloissa eli siitä ei metsäkoiraa tule sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuljetaan sen verran kun pystytään, lähinnä ulkoilumielessä. Minta sentään on toistaiseksi ollut kunnossa ja kulki syksyn vielä aivan reippaasti metsällä. :)

Siinäpä sitä oli tarinaa kerrakseen. Toivottavasti tästä vuodesta tulee edes vähän parempi, niin henkilökohtaisessa elämässä kuin maailmanlaajuisesti.