2022 muita kuulumisia

Tänä vuonna on jäänyt omien koirien kanssa näyttelyt harmillisen vähiin. Tammikuussa piti kausi startata Vinhan kanssa Kajaanista, mutta näyttely siirrettiin keväälle, jolloin ei enää astutuksen vuoksi kehdannut Vinhan kanssa osallistua. Ruutin kanssa oli myös tarkoitus käydä muutama näyttely talvella, mutta koronan takia ne kaikki peruttiin ja päästiin vasta huhtikuussa kehiin. Uusien näyttelysääntöjen ja tittelien myötä lähdimme tavoittelemaan veteraanisertejä ja tarvittavat saatiin kasaan kolmesta näyttelystä. Ruuti sai vet-sertit Kajaanista sekä Pellon kaksipäiväisestä näyttelystä ja tuli näin ollen Suomen Veteraanimuotovalioksi. :) Mukava lisäys vielä aiempiin titteleihin ja hyvä päätös Ruutin näyttelyuralle. Normaalisti alkaisin vasta enemmän kulkea veteraanikehiä, kun koira täyttää 10v, mutta Ruutille oli jo jonkun aikaa ollut kastrointi suunnitteilla, joten sen takia lopetettiin "lyhyeen".

Minta olisi myös ollut vielä hienossa kunnossa ja varmaan saanut sekin sertinsä helposti, mutta keväällä sillä todettiin maksasairaus (vajaatoiminta & maksan laajentuma), johon on nyt jatkuva lääkitys ja sen myötä ei enää saa näyttelyissä käydä. Onneksi vuosi sitten ehdittiin vielä muutamat kehät kiertää ja mummeli veti loppuun asti hienosti :) Vinhan kanssa yritetään jatkaa näyttelyhommia ensi vuonna, nyt kun syksyllä ei sopivia ole enää tarjolla. Yllätyin kuinka hyvin neiti palautui pennuista ja karvatkin kasvoi takaisin vajaassa 2 kuukaudessa, joten sen puoleen olisi mukava käydä kehissä jo nyt.

Sentään Vinhan kanssa päästiin korkkaamaan koekausi 7.9. Kiimingissä, jossa neiti paransi nuorena saatua tulostaan vähäsen, haukkuen LINT3 62p :) Ei jäänyt paljoa kakkosesta ja toivottavasti päästään vielä kokeisiin yrittämään parantaa tulosta entisestään. Vinhahan tarvisi pari kakkosta (tai yhden ykkösen) muotovalion arvoon, mutta saa nähdä ylletäänkö koskaan sinne asti :)

Ruuti kastroitiin tosiaan nyt 1.9. lähinnä mahdollisia hormoni- ja eturauhasvaivoja ennaltaehkäisevästi. Toki toiveena on myös, että herran elämä rauhoittuisi yleisesti, kun tytöt kiinnostaisivat edes vähän vähemmän ja kenties ruokahalu pysyisi jatkossa kunnossa. Vinhan juoksu on myös odotettavissa taas lokakuussa, niin yhteiselo helpottuu niidenkin osalta tulevaisuudessa. Toistaiseksi Ruutin käytöksessä ei tosin näy mitään eroa, joten aika näyttää onko leikkauksella käytökseen mitään vaikutusta. Piekko aikoinaan muuttui aivan kuin uudeksi koiraksi noin viikko leikkauksesta, joten sitä vähän toivoin tälläkin kertaa :D 

Ruutilta poistettiin samalla pieni kasvain naamasta. Huomasin kasvaimen maaliskuun tienoilla ja se ei ehtinyt kasvaa ollenkaan vaan oli edelleen noin herneen kokoinen. Eläinlääkäri tarkisti sen keväällä ja epäili sen olevan melanooma, ja oli puhe se poistaa kastroinnin yhteydessä siltä varalta, että kasvaisi tai alkaisi vaivata myöhemmin. Ruutilla kun sydämessä se pieni sivuääni on, niin ei enää myöhemmin ainakaan viitsisi ylimääräisiä rauhoituksia sille ottaa. Nyt tilanne ei ollut muuttunut vielä miksikään ja leikkaus sujuikin aivan ongelmitta. Operaation jälkeen herääminen kyllä vei Ruutilla melko kauan, vaikka heräteaineitakin sai, mutta se saattoi olla ihan sattumaa.

Naaman tikit saatiin pois jo viikko sitten, mutta haava on niin pahassa paikassa, että pienikin raapaisu aukaisee haavan uudelleen, ja takapakkia on tullut jo pariin kertaan, niin kauluria joudutaan pitää vielä toistaiseksi. Kastrointihaava on minun mielestä käyttäytynyt hieman omituisesti ja olinkin aiheesta yhteydessä klinikalle pariin kertaan, mutta kuulemma ei ole aihetta huoleen. Jospa ne molemmat siitä pian paranisivat täysin ja päästäisiin takaisin normaaliin elämään.

Mukavaa syksyä kaikille!